perjantai 20. syyskuuta 2013

Castrato


Muutamia päiviä sitten eksyin youtuben kautta mielenkiintoisiin videolinkkeihin joista erään avasin ja katsoin. Ohjelma pintaraapaisi erästä mennyttä tapaa jota suoritettiin pikkupojille ja nuorille miehille läpi vuosisatojen uskonnon ja taiteen nimissä ja jonka kynsissä koki moni ihminen kohtalonsa.


Kertomus alkaa 1500-luvun tienoilta jolloin kirkolla oli iso ongelma yleisonsä motivaation kanssa.

Kansa ei nimittäin saapunut kirkkoon vain pelosta tulta ja tulikiveä kohtaan, ihmiset saapuivat 
kirkkoon koska kirkko tarjosi aikansa upeinta viihdettä. Tarjolla ei ollut musiikkitallenteita, ei
televisiota eikä juuri muutakaan viihdettä mutta kirkossa kuuli mitä kauneinta musiikkia. Kirkkoon
 ei menty tylsistymään vaan nauttimaan arkipäivästä poikkeavista esityksistä. Ja sitä suurinta
 ohjelmanumeroa ongelma juuri koskettikin.

Musiikin muoti oli salakavalasti muuttunut.

Aikaisemmin muodissa ollut gregoriaaninen laulu sopi möreille miesäänille mutta
 musiikin trendit olivat hiipien uudistuneet ja kirkkaimmille äänille tuli suuri tarve.
Mutta mistä esiintyjät?

 Naiset eivät tietenkään kelvanneet sillä sanoihan itse Paavali 
raamatussa: "nainen vaietkoon seurakunnassa." 

Toki parempi ratkaisu oli silpoa pari poikaa?


Kastraatti on nimitys mieslaulajalle jolta on poistettu molemmat
kivekset ennen murrosikää jotta kivesten tuottama testosteroni 
ei ehdi aiheuttaa äänenmurrosta ja pojan ääni säilyy heleänä.

Tämäntyyppisen lasten silvonnan alkulähteitä ei varmasti tiedetä
mutta eunukkeja, miehiä joilta on poistettu kivekset, on ollut 
lähteiden mukaan oikeastaan aina. Eunukkeja on tehty 
häpäisemistarkoituksissa, kastraatiota on käytetty rangaistuksena ja
 toimenpidettä seuranneita miehiä on pidetty tavallisia miehiä
 luotettavimpina neuvonantajina ja vartijoina joka on
 lisännyt eunukkien tarvetta. 

Historian hämärissä myös huomattiin
että jos toimenpide suoritetaan aikuisen miehen sijasta 
lapselle, ovat tuonkaltaiset eunukit poikkeuksellisen loistavaäänisiä,
upeita laulajia ja näin syntyivät kastraatit. Varmaksi tiedetään
että arvostettuja kastraattilaulajia on ollut jo 2400 vuotta sitten 
Kiinan ja bysantin hoveissa.

Eurooppaan kastraattilaulajien tarve hiipi kuitenkin
 vasta paljon myöhemmin keskiajalla. Ja tarpeen loi nimenomaan kirkko.

Tarkoitus pyhittää keinot lienee Paavi Clement pohtineen todetessaan:

 "Kastraattien luomista kirkkojen kuoroihin on pidettävä
 vain ja ainoastaan jumalan työn kunnioittamisena."

Clement VIII

Kirkko ei toki ollut ainoa taho joka arvosti kastraattilaulajia.
Eikä se ollut aikansa ainoa viihteentarjoaja. Oli lisäksi ooppera.

Oopperankin musiikilliset trendit vaihtuivat ajoittain ja traagissävytteisen
opera seria-tyylin myötä tuli tarve korkeille miesäänille. Kastraattilaulajien
ääni kun oli todella aivan omaa luokkaansa.

Vaikka naiset olisivatkin saaneet esiintyä vaikkapa kirkossa, oli naisten äänissä
puutteensa.Naisilla oli äänen kirkkautta ja korkeutta mutta ei tarpeeksi tilavia
keuhkoja ja voimakkaita lihaksia äänen tuottamiseen.

Miehiltä taas löytyivät voimakkaat keuhkot ja lihakset erinomaisen äänentuotantoon
mutta murrosikä rikkoi heidän äänensä käyttökelvottomaksi. Kastraattilaulajissa taas
yhdistyivät molempien sukupuolien parhaat puolet ihmeellisellä tavalla.

Ankara laulukoulutus ja äänen koulinta aivan pikkulapsesta saakka ja
mahdollisimman nuorena suoritettu kastraatio takasi upean, poikkeuslaatuisen
kirkasta kirkkaimman äänen jonka voimakkuus ja syvyys oli jotakin jota ei voitu
 millään muin tavoin saavuttaa. Ääni oli maaginen, eteerinen ja useat lähteet
 kuvailevat sitä suorastaan yliluonnolliseksi.


Tarkasta operaation suorittamisesta ei ole tietoja. Kysymys lähinnä onkin, puudutuksella
vai ilman? Juuri puudutus kun oli ongelmallinen seikka. 

Mikäli lapsi puudutettiin tehokkaasti oopiumilla joka oli yleisin saatavilla 
oleva lääke, onnistui leikkaus kivutta mutta lapsi yleensä aina kuoli
oopiummyrkytykseen. 

Vaihtoehtoinen, myös vaarallinen tapa oli asettaa lapsi ensin kuumaan kylpyyn
ja sitten painaa voimakkaasti lapsen kaulasuonta jolloin hapenpuutteesta henkilön
 tajunta aleni juuri sen verran että tuntoaisti lieveni ja lapsi joutui sekavaan tilaan,
tällöin operaatio suoritettiin nopeasti.

Kolmas tapa oli suorittaa kastraatio täysin ilman puudutusta.

Tällöin henki säilyi useimmin ja varmimmin, toki oli vielä 
riski sairastua verenmyrkytykseen ja kuolla myöhemmin.

1800-luvulla 4000 poikaa joka vuosi kohtasi kohtalonsa
kastraatiossa. Osa kuoli tuskallisesti. Osa selvisi; ja 
takasi näin leipänsä koko elämäkseen.

Mutta mistä nämä kaikki lapset tulivat? Minkälaiset
vanhemmat antoivat lapsensa vapaaehtoisesti noin järkyttävään
toimenpiteeseen jonka lopputulos oli kaikenlisäksi usein kuolema?


Vastauksena voi sanoa melkein yksiselitteisesti: köyhät vanhemmat.

1600-1700-luvuilla lapsen ujuttaminen papistoon tarkoitti lapselle melko varmaa
toimeentuloa koko loppuelämäkseen ja lapsi tuki taloudellisesti myös vanhempiaan.

 Jos lapsi kuolisi nälkään muutenkin, miksi ei otettaisi riskiä että lapsi kuolee
toimenpiteeseen jonka lopputuloksena kyseinen lapsi voi taata koko oman
loppuelämän toimeentulonsa ja myös vanhempiensa?

Toki lapsi voitaisiin ujuttaa kirkon pariin asettamalla tämä luostariin noviisiksi jolloin
 tämä saisi uran munkkina mutta munkit olivat köyhiä kun taas kastraattilaulajat
voivat potentiaalisesti tulla hyvin, hyvin varakkaiksi. Auliita vanhempia asettamaan
 lapsensa vaaraan siis riitti. 

Kastraattien operointi ei tapahtunut pimeillä syrjäkujilla vaan oli
tiukasti ja tarkasti säädeltyä ja organisoitua. Esimerkiksi napolista
 löytyi 1600-luvulla peräti neljä erilaista konservatoriota pelkästään
kastraateille. 

Kun lapsen vanhemmat päättivät laittaa lapsensa kyseiseen
kouluun, koulu laati heille sopimuksen jossa siististi nimettiin lapsen
kastraatiopäivä, operaation toimittava henkilö, annettiin tiedot lapsen
tulevasta sisäoppilaitostyylisestä asunnosta johon lapsi muuttaisi sekä
tietoja mitä koulutusta lapsi saisi konservatoriossa tulevina vuosina.


Vastineeksi siitä että konservatorio maksoi ja huolehti kaikesta tästä,
sopivat vanhemmat että lapsen esiintymisen ensivuosien laulutuotot 
menisivät suoraan ja lyhentämättöminä konservatoriolle joka näin
saisi maksun lapsen kouluttamisesta. Kun lapsi oli esiintynyt tietyn
 määrän, oli hän vapaa sopimuksesta ja saattoi jatkaa uraansa
itsenäisenä joko kirkon tai oopperan palveluksessa.

Mielenkiintoista on tietää että yli 8-vuotiailta pojilta oli lain mukaan
ensin saatava lupa kastraatioon ennen kuin toimenpidettä voitiin
suorittaa. Historia ei kerro noudatettiinko tätä lakia. Ja miten voisikaan
noin pieni lapsi edes ymmärtää mihin suostumuksensa antaa?

Kun pojat sitten lopulta olivat operaation läpikäyneet ja selvinneet hengissä,
pidettiinkin tästä kalliista kauppatavarasta poikkeuksellisen hyvää huolta.

Lasten vaatteet olivat laadukasta ja lämmintä materiaalia, ruokana tarjottiin
päivittäin sellaisia proteiineja joita rahvas ei saanut kuin juhlissa, syötiin paistettua
kanaa, kananmunaruokia, pihvejä ja viiniä. Kun ilma kylmeni voimakkaimmin,
lapsia ei päästetty yleistiloihin vaan he oleilivat ja opiskelivat voimakkaasti
lämmitetyissä tiloissa jotta he eivät vilustuisi eikä heidän äänensä vaurioituisi.

16-vuotiaana pojat olivat valmiita aloittamaan uransa.

 
Piirros joka kuvaa kastraattien mittasuhteita

Kastraatio vaikutti luonnollisesti myös muihin
 fysiologisiin seikkoihin kuin pelkästään ääneen.

Suvunjatkamiskyky luonnollisesti menetettiin. Myös kiinnostus sukupuolisuhteisiin
yleensä katosi mutta ei aina. Jos kastraatio oli suoritettu vasta vanhana, noin 12-vuotiaana
saattoivat operaation kokeneet ylläpitää parisuhteita ja kiinnostusta niihin. Kuitenkin mitä
nuoremmalle toimenpide tehtiin, sen varmempi oli kaiken sukupuolisen mielenkiinnon
täydellinen katoaminen ikuisesti. Osalla kastraateista oli kuitenkin runsaasti naissuhteita.

Merkillepantavaa oli myös kastraattien ulkonäön suuri erilaisuus.

Testosteronin puute vaikutti miesvartaloon siten että pituuskasvu ei pysähtynyt 
normaalissa iässä vaan luut kasvoivat normaalia pidemmiksi.

Myös rintakehä muuttui merkillisen ulkonevaksi (äänen kannalta mainio seikka)
mutta ulkonäöllisesti tuo muutos oli hyvin huomattava ja erikoinen.

Testosteronin puutteesta miesten ulkonäkö muuttui myös feminiiniseen suuntaan,
rasvakerros jakautui epätasaisesti vartaloon, lanteille, rintoihin antaen usein
vaikutelman enemmän amatsonimaisen pitkästä naisesta kuin miehestä.

Myöskään parta ei kasvanut eikä kaljun alkua milloinkaan näkynyt. Kastraattien
iho oli naisellisen pehmeä ja huomattavan kalpea kun testosteronia joka 
normaalisti stimuloin punasolutuotantoa ei ollut käytössä. 

Kastraatti oli siis erittäin, poikkeuksellisen pitkä mies jolla oli ulkoneva rintakehä, 
 pyöreät lanteet, posliinimainen herkkä hipiä, voimakkaat kauniit kutrit ja hänellä oli
 yliluonnollisen puhdas, kirkas naisellinen ääni. Tämän poikkeuksellisen olemuksen ja
ammatin ja kohtalon vuoksi kastraatit erottuivat, ja osa heistä toisia enemmän.

Elokuvasta Farinelli

Sivistyksen ensimmäiset musiikin alan supertähdet olivat kastraatteja. Äärimmäisyyksiin
saakka ylistetyt ja korokkeelle nostetut laulajat. Heidän vuositulonsa olivat massiiviset ja
luonteensa usein diivamaiset. Siitä huolimatta heitä rakastettiin ja suorastaan palvottiin.

Eräs kuuluisimmista kastraateista oli Farinelli, oikealta nimeltään Carlo Maria
Michelangelo Nicola Broschi. Farinellin perhe oli keskiluokkainen ja perheellä
 oli lisäksi varakas aatelistukija. Elämä oli hyvää, perhe oli musikaalinen, isä ja
 Farinellin veli opiskelivat ja sävelsivät ja Farinellikin pääsi arvostettuun musiikin
alan kouluun.

Ajat olivat kuitenkin epävakaat. Perhettä tukeneen aatelistuttavan kuoltua astui esiin pelko taloudellisesta epävakaudesta ja Carlo joutui käymään läpi kastraation. Tuolloin 1700-luvun
alussa kastraatit olivat suosionsa huipulla mutta itse leikkaus ei enää ollut lain muodon mukaan hyväksyttävä vain huvin vuoksi vaan todettiin että sille tuli esittää laillinen syy.

Tämä laillinen syy oli yleensä tekaistu onnettomuus jonka takia leikkaus oli suoritettava.

Farinellin operaation suorittava  lääkäri siis keksi syyn miksi hän joutui operaation suorittamaan vaikka kaikki, myös viranomaiset tiesivät että mitään onnettomuutta ei koskaan ollut ollutkaan. Farinellin tapauksessa keksittiin olematon ratsastusonnettomuus.

Viisitoistavuotiaana Farinelli teki ensiesiintymisensä ja tämän jälkeen hänen maineensa ja menestyksensä olivat käsittämättömän suuret. Hän matkusti ympäri eurooppaa eri kruunupäiden hoveissa, hurmasi aikansa suurimmat säveltäjät naisista puhumattakaan. Hänen lontoonkiertueellaan silminnäkijä kuvaa esiintymisen alkua näin:

 "The first note he sung was taken with such delicacy, swelled by minute degrees
 to such an amazing volume, and afterwards diminished in the same manner to a mere
 point, that it was applauded for full five minutes. After this he set off with such brilliancy and rapidity of execution, that it was difficult for the violins of those days to keep pace with him."

Aito Farinelli.

Kastraattien tärkeä taito oli aloittaa ääni lähes tyhjästä. Ääntä voimistettiin
portaattomasti ja pehmeästi  kunnes se oli hätkähdyttävän voimakas ja kirkas jolloin
 ääni pudotettiin aivan hiljalleen minimiin ja kuulumattomiin kuin äänensäätönamikkaa
 painamalla. Toiset osasivat tämän taidon hyvin, toiset yliluonnollisen hyvin. Farinelli kuului jälkimmäisiin ja hän oli kenties kaikkein paras kuten ylläolevan kertomuksen viiden minuutin aploditkin todistavat. Viisi minuuttia! Se on pitkä aika se.

Eräässä vaiheessa Farinelli asui yhdeksän vuotta espanjan kuninkaan hovissa
täydellä ylläpidolla ja palkalla. Hän piti kuningasparille joka yö yksityiskonsertin.

 On niin jännittävää ajatella millaisia elämiä ihmiset ovat eläneet. Ajatelkaapa jos lempiartistinne tulisi joka yö makuuhuoneeseenne laulaen pehmeitä lempimelodioitanne teille.

 Joka päivä, joka vuosi. Kuolemaanne saakka.

Farinellin elämä oli onnellinen, hän kuoli rikkaana iäkkäänä miehenä.

On sääli tietää että hän ei saa enää levätä haudassaan vaan hänen jäänteensä
on tällä hetkellä nostettu haudastaan tutkittavaksi nykyaikaisin keinoin.

Toinen kuuluisa; Marchesi

Farinelli, kenties kuuluisampana ja taidokkaimpana kastraattilaulajana
on herättänyt kiinnostusta elokuvaksi saakka. Hänestä tehdyn
elokuvan voit katsellä tästä linkistä. Lämpimästi suosittelen.

Huom. elokuvaan saat englanninkieliset tekstitykset kun
katsot videoruudun alaosan ikoneita. Eräs ikoneista, laatikko,
aivan rattaan vieressä käynnistää tekstityksen kun klikkaat sitä.
 

*

Nykyään kukaan ei enää tiedä miltä varhaislapsuudesta
 saakka koulutetun kastraattilaulajan ääni kuulosti.

Vain yhden kastraattilaulajan tallenne on olemassa. Viimeinen kastraattilaulaja
 oli mies nimeltä Alessandro Moreschi ja hänen äänensä voitte kuulla alta.

Äänitettä ei kuitenkaan voi pitää erityisen hyvänä esimerkkinä kastraattilaulajan äänestä sillä Moreschi ei ollut aikalaistenkaan mielestä poikkeuksellisen lahjakas. Lisäksi aikansa äänitteen
nauhoitustapa edellytti laulajan pään työntämistä eräänlaiseen putkeen joka vaikutti
äänen korkeuteen ja voimakkuuteen negatiivisella tavalla.


Katsomani Bbc:n dokumentissa koetettiin tavoitella kastraattilaulajan ääntä
muokkaamalla ja yhdistelemällä nuoren pojan sekä aikuisen miehen
ääntä. Lopputulos oli minusta kaunis ja aavemainen. Juuri siten
yliluonnollinen ja kirkas millaiseksi oikean kastraattilaulajan ääntä
on kuvailtukin. Harmillisesti pelkästään laulusta ei ollut omaa
videota joten jätän sen kokonaan pois.


Tässä videossa voitte kuulostella millainen on sama kappale
Italialaisen miessopraano Radu Marianin laulamana.

Radu Marian on mielenkiintoisesti ns. "luonnonkastraatti."

Endokrinologisen sairauden takia hän ei milloinkaan
kokenut fysiologista murrosikää joten hänen äänensä
säilyi kirkkaana. Hänenkään äänensä ei kuitenkaan vastaa
täysin nuorena kastraation kokeneen miehen ääntä.

Radu Marianin ääni on aivan hätkähdyttävä ja on
vaikea uskoa sen todella kuuluvan miehelle.

Lopuksi tahdon liittaa hyvin kauniin kappaleen Ombra mai fu
jonka esittää useimmille tuttu, komea Andreas Scholl.

Andreas ei suinkaan ole kastraatti mutta hänen äänialansa
pääsee ajoittain poikkeuksellisen korkealle ja on sama kuin
kuuluisan kastraatti Senesinon. Joskin tämäkin ääni voi
antaa meille vain viitteitä siitä miltä aito kastraatiääni on kuulostanut.


Kun oopperan trendit ja tyylit muuttuivat ja naisten tuli jälleen sallituksi laulaa
julkisesti niin kirkossa kuin oopperassakin, väheni kastraattilaulajien tarve kunnes
 tapa vaipui hiljalleen kokonaan unhoon päättyen 1900-luvun alkuun.

2500 vuotta vanha tapa ja euroopassa aktiivisesti 400 vuotta käytössä
 ollut toimenpide oli vihdoin lopetettu.

Kohtalonsa kuitenkin kohtasi pelkästään 1700-luvulla yli 100 000 
poikaa ja kaikkien vuosisatojen uhrien kokonaismäärää voi vain arvailla.

6 kommenttia:

  1. Voi kiitos, taas niin karmivanihana ja informatiivinen ja hyvin kirjoitettu lastu!

    Törmäsin tähän aiheeseen kun kuuntelin jotain kansainvälistä radiodokumenttia kaikista niistä syistä joitten johdosta naiset elävät yleensä miehiä vanhemmiksi. Opin, että kastroitujen miesten tilastollinen elinikä seuraakin naisten käyriä. Mikä ei välttämättä kuitenkaan johdu biologisista muutoksista vaan siitäkin että kastraatit elävät yleensä yltäkylläisesti kun vertaa kastroimattomiin köyhiin tai keskiluokkaisiin, maassa kuin maassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hienoltatuntuvasta palautteesta! Samaan seikkaan törmäsin ja tosiaan jäi mysteeriksi johtuiko kastraattien suhteellisen pitkä elinaika paremmasta ravinnonsaannista, paremmasta elintasosta yleensäkin eli siitä että aikansa laadukkaiden lääkärien palvelut olivat saatavilla vai siitä että testosteroni ei tehnyt tuhojaan. Kenties mm. tätä seikkaa koetetaan Farinellin jäänteistä selvitellä.

      Poista
  2. Huh. Hieno teksti, kiitos siitä, että toit tämän kaiken silmieni ja korvieni eteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle että pysähdyit sen lukemaan ja kirjoitit minulle kommentin :)

      Poista
  3. Heips!

    Päätinpä heittää sinua haasteella, vaikka hieman erilaisempia blogeja pidätkin yllä. Puolestani voit julkaista sen kummassa tahansa blogissasi, mutta eipä siinä mitään, jos koet, ettei sovi tyyliin. Olen niin ihastunut varsinkin tähän blogiisi ja kahlasinkin eräänä päivänä kaikki kirjoituksesi läpi - todella ihania (jos tätä termiä kaikissa aiheissa voi käyttää) ja mielenkiintoisia katsauksia. Jään odottamaan innolla lisää! ^^

    http://seurallinenerakko.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, minäkin viihdyin sinun blogissasi aika tovin ja on mukava löytää hengenheimolaisia siinä mielessä ketä kiinnostavat samantyyliset jutut kuin itseä. ja kiitos haasteesta, otan sen vastaan!

      Poista

Ilahdun kaikista kommenteistasi <3 Kaunis kiitos <3 Palaa pian